Hitto kun olenkin taas käyttänyt hirveän tehokkaasti päiväni ei mihinkään. Päivällä olin töissä, siellä oli hyvä päivä, alkuun. Hymyilin, höpöttelin papparaisten kanssa ja olin tehokas, opin jopa pitkästä aikaa paljon uuttakin. Hyvä minä! :) Tunnen oloni taas vähän hyödyllisemmäksi, kun ei ihan niin usein tarvitse häiritä työkavereita askareissaan.

Kuitenkin työpäivä päättyi aivan ultimaaliseen päänsärkyilyyn. En tiedä mistä ihmeestä se tuli, mutta kotiin lähtiessä olisi tehnyt mieli takoa päätä kiviseinään, ihan vain että olisi saanut muuta ajateltavaa. Onneksi kuitenkin Poika (<3) vei mun ajatukset muualle tekstailemalla kaikkea hassua ja selvisin taas ilman pillereitä.  Mä niin vihaan särkylääkkeitä, ylimääräisiä kemikaaleja, kaikkea kuonaa, mitä saattaa sisäänsä tunkea.

Pojasta puheen ollen sovimme taas treffejä, viikon päästä menen taas hänen huomaansa viikonloppuilemaan. En malta odottaa. Innostaa ja jännittää, melkein pelottaakin, että entä jos en ole tarpeeksi hyvä. Mutta hitto, aion olla täydellinen, aion olla rento, aito oma itseni. Mikäli ei riitä, ei voi mitään.

Hitsi, aion tanssia läpi alku viikon, kun sydän tahdittaa askeleeni Pojan luo. :)