Jee, pelailin äsken Tom Clancy's Splinter Cell: Pandora Tomorrow:n läpi. Eihän siinä kauaan mennytkään, suunnilleen vuosi? :D Ihan hyvä peli oli, vaikka vähän Splinter Cellit tuntuukin toistavan itseään (sanoo henkilö, joka oli ennestään pelaillu ehkä kahta (?) Splinteriä).

Suhadi Sadono virittää autoosi pommin, jollet pelaa Splinter Celliä.

Aina jonkun pelin läpäistyä tulee vähän tylsä olo: nytkö tää jo loppu, mitäs seuraavaksi? Kyllästyn helposti ja pelitkin jäävät usein kesken siitä syystä (ja tietysti myös siitä, etten vain pääse niissä eteenpäin). Pitää olla haastetta, muttei liikaa. Pitää olla juonta ja sisältöä, muttei kuitenkaan niitäkään niin paljoa, että menee kaikki aika miettimiseen, ajatusten lepuuttamistahan sen pelaamisen pitää olla. Sitten vielä pitää olla silmää miellyttävä ulkoasu, muttei kuitenkaan niin hieno grafiikka, ettei mun vanha rotisko kone suostu pyörittämään sitä. :D

Pitäisi varmaan nyt tämän Splinter-verkon selvittämisen jälkeen ottaa työn alle vanha kunnon Silent Hill, mulla on (yli!) vuoden ollut siinäkin kesken nelososa The Room, kun olen ollut sotkeutuneena Cynthia Velasquezin tukkaan. :D

Cynthia on vetäny ehkä muutakin kuin pulkkaa?

En tiedä onko ne vaan noi hiukset, mut musta Walter Sullivan muistuttaa kyllä erehdyttävästi Kurt Cobainia...

(Huonoa asemointia, pahoitteluni...)