Viime päivinä pääni on täyttänyt lähinnä kaksi ajatusta: työ pienessä kaupassa/kahviossa/asiamies-postissa sekä jo ennestään mainittu deittini, kutsuttakoon häntä nyt vaikka Pojaksi.

Ensinnäkin, työssä olen hieman tohelo, mutta olen oppinut joka päivä jotain uutta. Hallitsen jo melko hyvin kaupan ja kahvion (jonka yhteydessä myös bensanmyynti, joka esim. oli vielä eilen iso kysymysmerkki, mutta nyt hallitsen senkin). Vielä kun postin hoidon oppisin niin voisin jo sanoa olevani aika hyvä. Omasta mielestäni kyllä ihmeen paljon olen jo tämän ensimmäisen viikon aikana oppinut, kiitos erään ihanan työkaverini, joka on jaksanut uudestaan ja uudestaan näyttää melkeinpä kädestä pitäen miten mikäkin juttu tehdään. :)
 

Töissä olleessakin aina välillä mielessä käväisee miespuolinen henkilö. Tapasimme tällä viikolla toista kertaa ja voin sanoa reilusti, että olen ihastunut. Vaikka Poika on kaukana siitä millaiseksi joskus täydellisen kumppaniehdokkaan kuvailin, on hän silti jotenkin aivan upea ihminen. Suora ja konstailematon, hauska ja huoleton, kypsä olematta silti turhan aikuinen ja fiksu tekemättä minun oloani tyhmäksi. Mitä muuta mieheltä voisi vaatia? No joo, ulkonäköä muun muassa, mutta sekin vähäntään tyydyttävästi kohdillaan.

Ainoa (pieni) kysymysmerkki minulle on Pojan oma suhtautuminen. Kun hän sanoi, ettei vielä halua ehdottaa seurustelua, olin aluksi sillä mielellä, että okei, edetään kaikessa rauhassa, mutta nyt tylsyydessäni olen antanut ajatusten vaellella ja törmännyt vaihtoehtoon, jossa Poika haluaa pitää minua kuvioissa vain kakkosvaihtoehtona. Siis käsittääkseni hän ei tapaile tällä hetkellä muita, mutta entä jos. Yritän pohtia voinko pitää selkeinä kiinnostuksen merkkeinä esim. sitä, että olemme tekstailleet joka päivä ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien eikä poika ole (yhtä pientä juttua lukuunottamatta) sanonut mitään negatiivista omaamistani piirteistä, toisilla treffeillä päädyimme jopa käymään hänen asunnollaankin (jonka pihalla vain meidän alunperin piti käydä, kun sisällä oli muka liian sotkuista näytettäväksi, mutta pääsin sitten lopulta kuitenkin sisätilojakin tarkasteleman :D).

Minusta tuntuu vähän vaarallisehkolta itse asiassa ihastua häneen, sillä töideni takia pahimmillaan seuraava tapaamisemme mahdollisuus saattaa olla peräti parin kuukauden päässä. Jaksaako hän olla kiinnostunut ihmisestä, jonka näkeminen on näin vaivanloista. Toivottavasti nyt edes opiskelupaikka aukeaa (mistä hän lähes vannotti minut ilmoittamaan), ettei kesän jälkeenkin tapailu näin takkuaisi, mikäli sellainen nyt siinä vaiheessa hänen mielestään aiheellista olisi...