Viikonloppuna "tanssittiin" syntymäpäiviäni. Taas uusi mitäänsanomaton numero pyörähti mittariin, taas ollaan vähän lähempänä krematoriota. Enkä ole enää edes nainen parhaassa iässäkään.  

Mitä minä olenkaan saanut nuoruudessani tähän mennessä aikaan? Enpä kai yhtään mitään mainitsemisen arvoista. Olen puoli vuotta seurustellut ilman tunnetta, olen viisi pitkää vuotta tuntenut yksinäisyyttä, olen tuhlannut turhuuteen lähes kaksikymmentä vuotta. Ei näillä meriiteillä taideta vielä ihan taivaaseen mennä...