Äidinkielen esseekoe tapahtui tänään (tai eilen, jos näin vuorokausipilkkua aletaan viilaamaan). Tuhannet abiturientit iloisna paneutuivat kuudeksi tunniksi pohdiskelemaan niin tieteen, taiteen kuin politiikankin kiemuroita puristaakseen mehukkaista aivoistaan neljästä viiteen sivua tiukkaa asiaa. Ylioppilastutkintolautakunnan laatima tehtäväpaketti aiheutti kokelaille jälleen sekä riemun purkauksia että katkeruuden karvaita makuja. Joidenkin mielestä tehtävät olivat tylsiä, tyhmiä tai tarpeettoman vaativia, kun taas toiset olivat monipuolisuudesta ja laajoista erilaisten tulkintojen mahdollisuuksista mielissään.

Omasta puolestani olen erittäin positiivisella mielellä kokeen suhteen. 14 tehtävän valikoimasta löytyi useita mielenkiintoisia aiheita, joihin olisin aivan hyvin voinut tarttua. Siltikään vain yhden tehtävän valikoiminen ei tuottanut suurtakaan tuskaa. Päädyin (ystäväni mukaan odotetusti) pohdiskelemaan uskonnonopetusta kouluissa, mikä kyllä itseasiassa on itselleni hieman vaarallinen aihe, koska riski tuottaa ylitsepursuavan kärkäs ja turhan yksisilmäisesti aihetta käsittelevä essee oli melko suuri. Kuitenkin sain neljässä ja puolessa tunnissa aikaan neljän sivun ja parin virkkeen pituisen, tasapainoisen ja mielestäni hyvin tasoani vastaavan esseekokonaisuuden, johon voin olla erittäin tyytyväinen. Otsikolla "Opettaako vai eikö opettaa, kas siinä vasta pulma" etenin eri vaihtoehtojen puntaroinnin kautta ehdotukseen, jossa oman uskonnon opetus siirrettäisiin koulun ulkopuolelle oppitunneilla alettaessa perehtyä mieluummin mahdollisimman laajasti useampiin eri uskontokuntiin ja niiden tarkasteluun kriittiselläkin silmällä. Tekstini oli mielestäni varsin joustavasti etenevä, vaikka välittömästi aloituskappaleen jälkeen aloitinkin ehkä kenties vähän turhan töksähtävästi käsittelemään heti (aineistona olleen artikkelin loppupuolella esiin tulleen) sitä, kuinka uskonnonopetuksessa on enemmänkin kyse vanhemman kuin lapsen uskonnonvapaudesta ja kuinka toisaalta meillä ei ole oikeutta pakko syöttää tanaville omia katsomuksiamme, mutta toisaalta emme voi myöskään olettaa heillä olevan valmiuksia itse päättää omasta opetuksestaan.

Odotukseni pisteiden suhteen ovat melko korkealla. Olen aika varma, ettei suoritukseni voi jäädä alle 40 pisteen, toisaalta realistina tiedostan, etteivät mahdollisuuteni kuitenkaan 50 pisteeseen ole kauhean hyvät, kun ottaa huomioon mm. esseen hivenen niukan pituuden (jonka tosin ei pitäisi vaikuttaa, kun on kuitenkin 4 sivua...) ja sen, että valitsemani aihe näyttäisi ainakin Ylen Abitreenit-sivuilta löytyvän gallupin mukaan olleen suhteellisen suosittu (tällöin lienee vaikeampi erottautua joukosta). Odoteltakoon siis pisteitä väliltä 40-45, jotka hyvällä tuurilla saattaisivat tekstitaidon kokeen pisteiden kanssa riittää eximiaan. :)

Löytyykös lukijoista ketään maanantaiseen äidinkielen esseekokeeseen osallistunutta? Miltäs koe tuntui ja mihin tehtävään vastasit?