Kuten varmaan jo jotenkin ilmeni eilen kirjoittamastani, olin todella ahdistunut. Kaikki seinät olivat suunnilleen päälle kaatumassa ja silmät itkusta turvoksissa. Kuitenkin tänään oli sitten yllättäen taas tyystin toisenlainen päivä.

Aamu kyllä lähti käyntiin vähän koomisesti. Olin illalla tullut veljen luo, koska aamulla oli suomenkielen valintakoe tiedossa, ja olin erittäin herkällä tuulella. Heräsin, katsoin kelloa ja stressissä aloin valmistautua kokeeseen lähtöä. Keräsin petivaatteeni lattialta, pukeuduin ja tein voileipää aamiaiseksi. Istuuduin alas syömään ja katsahdin kelloa miettien kuinka kauan aikaa minulla vielä olisi kämpällä vietettävänä. 2:41. Ei helevetti!!!!!!1 Olin sitten unenpöpperöissä katsonut ajan väärin ja siis lähdössä kokeeseen neljä tuntia etuajassa! :D Pieni jännityksen purkautuma, heitin leivät jääkaappiin ja hommasin itseni takaisin unten maille.

Sitten herätessäni muutamat tunti myöhemmin kellonsointiin oli yllättävän rento olo. Aamukämmäilyni hieman hymyilyttivät vielä ja oli sellainen seesteinen "kaikki on kunnossa" -olo. :D Sain itseni ajoissa tielle ja yliopistollekin, jossa sitten tapasin hyvän ystäväni, joka hänkin oli tulossa samaan kokeeseen. Rento jutustelu auttoi taas saamaan vähän lisää rauhallisuuden rippeitä kasaan, ja kun vihdoin saliin päästiin, koin taas positiivisen yllätyksen: vastassa olikin ihan inhimillisiä ihmisiä eikä virheitä etsimään ohjelmoituja robotteja. Olo oli erittäin hyvä, vaikka koe menikin vain semi-hyvin.

Kokeen jälkeen sitten vietimme kokeessakin olleen ystäväni kanssa aikaa kaupungilla, kierrellen kaupoissa (ostamatta mitään) ja käymällä syömässä. Oli todella mukava viettää aikaa tuon tyypin kanssa arkiympyröissä, kun viime vuosien aikana tapaamisemme ovat olleet 99,9 %:sti opiskelukuvioissa. Ehkä tämä nyt sitten muuttuu, mikäli pääsen muuttamaan samaan kaupunkiin.

Juuri kun olimme menossa syömään, sain myös puhelun. Tulevalta työnantajaltani! Älytöntä, sain töitä, saisin aloittaa vaikka samantien (kunhan eka käyn työkkärissä sopimassa tuista) ja ilmeisesti hommaa riittää joksi pariksi kuukaudeksi. Olin kyllä aivan ällikällä lyöty ja olen edelleenkin.

Jokatapauksessa. Ystävän kanssa hengailun jälkeen oli luvassa sitten vielä yksi jännittä juttu: ekat treffit yli vuoteen!! Ja ilmeisesti menikin ihan hyvin, sillä kaveri haluaisi kuulemma nähdä minut ensi viikollakin, kun menen matikan valintaan.

Juuri nyt mulla on niiiiin hyvä olo: sain sen stipendihakemuksen sittenkin tehtyä, mulla on motivoitunut olo lukea matikan kokeeseen, mulla on töitä tiedossa, samoin myös kiva ja puhelias treffikumppani sekä aivan ihana, rakas ystävä. Mitä muuta ihminen voisi elämältään toivoa?

Lisäksi sain muutaman piristävän sähköpostiviestin, mm. pahoittelun mulle turhaan lähetetystä 108 euron muistutuslaskusta sekä pitkästä aikaa postia pariltakin tavalla ja toisella minulle tärkeältä ihmiseltä.